Kipinä

"Lämpöä, intoa ja elämäniloa

- oppimista, tiedonhalua,

tunteita, ajatuksia, tekoja.

Sitä minä haluan, 

enkä mitään muuta."

Katherine Mansfield

Ajatuksia matkan varrelta

Matka opettajaksi on ollut mielenkiintoinen. Muutama vuosi sitten opintoja aloittaessani en osannut edes aavistaa mitä kaikkea se toisi mukanaan. Olen oppinut todella paljon ja saanut jo nyt paljon uusia kokemuksia. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen sain tilaisuuden työskennellä opettajana,  mikä on ollut todella mahtavaa.

Olen ollut tyytyväinen ammatilliseen opettajakoulutukseen. Mielestäni opetussuunnitelma on suunniteltu hyvin. Opetussuunnitelmaan tutustuessani minua ilahdutti sen selkeys ja samaan aikaan sen monipuolisuus. Löysin kaikista opintokokonaisuuksista ja jaksoista itseäni kiinnostavia asioita. Opetussuunnitelma oli tuore ja innovatiivinen se kuvastaa mielestäni hyvin koulutuksen moninaistumista ja oppimisen laajentumista elämänlevyiseksi ja –pituiseksi. Opetussuunnitelmasta näki miten opetus tapahtuu yhdessä työelämän, yhteiskunnan ja eri toimijoiden kesken, ei vain oppilaitoksien seinien sisäpuolella. Oppimiskäsitysten laajentuminen on haaste, mutta mielestäni ennen kaikkea mahdollisuus kehittää ja mahdollistaa yksilöiden näköisiä opintopolkuja ja työuria.

Opintokokonaisuuksien osaamistavoitteet ovat olleet mielenkiintoisia ja herättivät jokaisen opintokokonaisuuden kohdalla paljon odotuksia tulevista opinnoista. Jokainen kolmesta opintokokonaisuudesta on ollut hyvin kiinnostava ja mitä pidemmälle opinnot ovat jatkuneet sitä laajempi kokonaiskuva opettajana toimimisesta ja opettamisesta on avautunut. Opetussuunnitelma sai heti opintojen alussa mielenkiintoni heräämään ja olen ollut koko koulutuksen ajan motivoitunut opintoihin. Olen yrittänyt pitää ajatukset avoimina ja haastamaan omia käsityksiäni ja uskomuksiani liittyen opettajana olemiseen ja opettamiseen. 

Koen omiksi vahvuuksikseni monipuolisen työelämätuntemukseni ja työkokemukseni sekä hoitotyön asiantuntijana että esimiehenä. Opetustaitoni ovat vielä hyvin vaatimattomat, mutta ensimmäisen opetusvuoden aikana minulle on kertynyt jo hiukan opetuskokemusta. Kasvatustieteestä olen saanut pintaraapaisun kasvatustieteen perusopintoja suorittaessani. Minun täytyy kuitenkin hyväksyä olevani vielä hyvin alussa opettajaurallani. 

Opintojen alussa jännitin ja samaan aikaan kuitenkin odotin eniten opetus- ja ohjaamisharjoittelun suorittamista. Näin loppuvaiheessa koulutusta taaksepäin katsoessani koin juuri opetus- ja ohjaamisharjoittelun kaikkein antoisimpana ja hyödyllisimpänä kokemuksena. Ohjaamis- ja opetusharjoittelu oli vaativa kokonaisuus, mutta sen opetuksellinen hyöty oli ehdottomasti kaiken vaivan ja jännittämisen arvoinen. 

Aikuisopiskelijana tiesin jo opintojen alussa opintosuunnitelmassa pysymisen ja opintoihin keskittymisen vaativan paljon ajankäytön suunnittelua ja sitoutumista aikatauluihin. Vaikka olin varannut opiskelulle paljon aikaa, juuri ajankäyttö ja opintojen ja työelämän yhdistäminen osoittautuivat haasteellisimmaksi. Hain opintoihini hiukan lykkäystä, koska halusin rauhassa keskittyä ensimmäiseen opetustyöhöni. Saamani työkokemus opettamisesta rikastutti, vaikkakin viivästytti, opiskelua. Pääsin kokeilemaan monia teoriassa oppimiani asioita heti omassa opetuksessani. Erityisesti aikuiskoulutuspuolella vaaditaan opiskelijalta kykyä ja halua itseohjautuvuuteen. Opintosuunnitelma antoi kuitenkin mielestäni selkeitä karttamerkkejä tulevaan opiskeluun. Opetussuunnitelma yhdessä henkilökohtaisen opetussuunnitelman kanssa auttoi minua pysymään tavoitteissani.

Tässä vaiheessa elämänpolkua osaa jo nauttia matkasta ei vain päämäärän tavoittamisesta. Nautin opiskelusta, jokaisesta lähipäivän luennosta ja tilaisuudesta tavata uusia ihmisiä sekä kaikista tehtävistä jotka laittoivat minut pohtimaan omia käsityksiäni itsestäni, ympäröivästä maailmasta, oppimisesta ja opettamisesta. Olen hyvin kiitollinen saamastani tilaisuudesta ja mahdollisuudesta opiskella ja valmistua opettajaksi. 

Oma tarinani opettajaksi

Nyt kun viimeistelen opettajaopintojani on aika kirjoittaa omaa
kasvutarinaani opettajaksi. Aloitin opettajaopintoni reilu kaksi vuotta sitten. Oma polkuni opettajaksi on kestänyt suunniteltua kauemmin, mutta jokainen hidaste on ollut oppimisen kannalta hyvä asia. Saadessani tietää päässeeni opiskelemaan Tampereelle ammatilliseksi opettajaksi kesällä 2014 kirjoitin oppimispäiväkirjaani ensimmäiset muistiinpanot: 

"Olen aloittamassa opettajaopinnot ensi syksynä innokkaana, uteliaana ja avoimella mielellä. Olen jo useamman vuoden ajatusten ja toiminnankin tasoilla valmistautunut elämässä uuden aloittamiseen. Koen elämässäni olevan tällä hetkellä tilaa ja aikaa pohdintaan, katsomiseen taaksepäin ja eteenpäin, oman aikuisen identiteetin ja työidentiteetin löytämiseen. Omien haaveiden ja unelmien toteuttamiseksi opettajaopintojen aloittaminen oli yksi tärkeimmistä ensiaskelistani. 

Olen työskennellyt tähän mennessä noin kymmenen vuotta erilaisissa hoitotyön tehtävissä ja kasvattanut yksin kaksi lasta. Työurani on ollut mielenkiintoinen, minulla on ollut mahdollisuus työskennellä hyvin erilaisissa tehtävissä eri sektoreilla eri ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa. Koen että vasta tämän elämänkokemuksen jälkeen olen valmis jakamaan ja oppimaan lisää opettajuudesta ja opettamisesta.

Valmistuin vuonna 2003 kätilö-sairaanhoitajaksi. Tämä ammatti-identiteetti vaikuttaa minussa edelleenkin vahvasti. Valmistuessani kätilöksi olin ammatistani erittäin ylpeä ja olen sitä edelleen. Työskentelin kätilönä noin kolme vuotta Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Muuttaessani vuonna 2007 Helsinkiin päätin kokeilla avoterveydenhuolta ja ensimmäinen toimeni oli sattumien kautta kaupungin kotihoidossa. Tunsin heti kotihoidon ideologian ja sen antaman mahdollisuuden työskennellä ihmisten kanssa heidän omassa elinympäristössään, kodissa, itselleni hyvin läheiseksi. Kotihoidossa koin vahvaa kutsumusta tekemääni työhön.

Opiskelin työn ohessa terveydenhoitajaksi ja lähdin kokeilemaan työskentelemistä äitiys- ja lastenneuvolassa sekä myöhemmin opiskelu- ja kouluterveydenhuollossa. Samaan aikaan kouluttauduin ylemmäksi sairaanhoitajaksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Ylemmän ammattikorkeakoulu tutkinnon suoritin perhetyön johtamisen –linjalla ja sen jälkeen oli urakehityksen näkökulmasta luontevaa siirtyä esimiestöihin. Esimiestöitä oli tarjolla minulle jo tutussa kaupungin kotihoidossa, jossa työskentelin seuraavat kolme vuotta. 

Esimiestyö oli haastavaa, mutta myös hyvin opettavaista aikaa. Sain työhöni tukea ratkaisukeskeisen työnohjaajan koulutuksestani. Esimiestyössä koin kuitenkin paljon arvoristiriitoja ja hallinnollinen byrokratia vei suurimman osan ajastani, myös vapaa-ajastani. Olisin toivonut voivani esimiehenä vaikutta enemmän työn laatuun ja tapaan tehdä hoitotyötä. Siirryin vielä kotihoidosta arviointi- ja kuntoutumisyksikön esimieheksi, mutta jo vajaan vuoden kuluttua päätin jättäytyä esimiestöistä pois ja siirryin opetushoitajaksi kaupungin kotihoitoon.

Olen aina nauttinut opettamisesta. Työelämässä sain onnistumisenkokemuksia opiskelijoiden ohjaamisesta työelämäharjoitteluissa. Esimiehenä koin osaamisen johtamisen itselleni vahvimpana ja mieluisimpana osa-alueena. Nyt työskennellessäni kokopäiväisenä opetushoitajana pidän työstäni. 

Kasvatustieteen perusopintojen aikana käsitykseni opettajuudesta ja opettamisesta laajeni ja muuttui. Opinnot antoivat minulle lisävahvistusta halustani siirtyä opetustehtäviin. Oppimisen moniulotteisuus ja merkitys ihmisen elämänkulussa avasi ajatuksiani ja inspiroi minua tekemään myös omassa elämässäni tietoisia valintoja ja muutoksia. 

Opettajuuden ja opettamisen ilo ja riemu ovat syntyneet myös omien lasteni kautta. Olen saanut kulkea heidän rinnallaan heidän oppiessa joka päivä uusia asioita. Molemmilla tyttärilläni on ollut oppimisvaikeuksia ja näiden haasteiden kautta olemme oppineet hyödyntämään vahvuuksiamme. Erilaiset oppijat ovat tulleet minulle yhdeksi erityisen tärkeäksi aihealueeksi, josta haluaisin opettajaopiskelijana oppia paljon lisää. Toivon tulevaisuudessa voivani auttaa ja mahdollistaa erilaisten oppijoiden etenemisen ammatillisella uralla. 

Opettamisessa minua kiehtoo ajatus herättää opiskelijoissa uusia ajatuksia, antaa heille mahdollisuus laajentaa omaa ajattelua. Mahdollisuus antaa opiskelijoille vapaus tehdä omia tietoisia päätöksiä riittävän tiedon pohjalta, mahdollisuus sytyttää heille halu tulla enemmän tietoisiksi omista valinnoista ja mahdollisuuksista. Opettajuudessa kiehtoo myös mahdollisuus vaikuttaa hoitotyön tulevaisuuteen, laadukkaamman hoitotyön kehittämiseen. Koen merkityksellisenä asenteellisen opettamisen, kaikessa hoitotyössä eettinen pohdinta on mielestäni hyvin tärkeää.

Olen ohjaajana/opettajana pyrkinyt tukemaan opiskelijan/ työntekijän omaa oivaltamista. Yritän yhdessä ohjattavan kanssa löytämään hänen vahvuuksiaan ja tukemaan hänen  itseluottamusta niin että kehittämisalueiden tavoitteet pystyttäisiin saavuttamaan. Olen pyrkinyt kuuntelemaan ja tutustumaan ohjattavaan niin että löytäisin hänelle parhaiten sopivat tavat oppia. Arvokeskusteluun käytän nykyisin paljon enemmän aikaa kuin työkokemukseni alussa ja pyrin tietoisesti tekemään hiljaista tietoa näkyväksi. Olen samalla oppinut itse suvaitsevaisemmaksi ja kärsivällisemmäksi. Olen toivottavasti oppinut antamaan rakentavaa palautetta paremmin, pyrin nykyisin antamaan kaikille positiivista, kannustavaa ja voimaannuttavaa palautetta ja kiitosta. 

Oli mielenkiintoista lukea Vuorikosken ja Törmän toimittama Opettaja peilissä –kirja. Opettaja kantaa mukanaan omaa elämänhistoriaansa, joka vaikuttaa hänen tapaansa toimia opettajana. Ammatillisen identiteetin kehittyminen ja muovautuminen on jatkuva prosessi mikä ei tapahdu tyhjiössä vaan siihen vaikuttavat yhdessä monet muut tekijät. On tärkeää aina välillä pysähtyä pohtimaan omaa elämäntarinaansa. Uskon että vaikka tieni opettajaksi on kulkenut mutkittelevaa polkua, jokaisesta polulla kohtaamastani ihmisestä ja kokemuksesta tulee olemaan minulle hyötyä tulevalla matkallani opettajaopiskelijana ja myöhemmin opettajana."

Punainen lanka

Linjakas ja kaunis opetus liittyvät opetuksen harmoniaan. Harmonialla tarkoitetaan yleisesti sopusointua siitä, että osat sopivat keskenään yhteen. Linjakkaan opetuksen ytimenä on opettajan löytämä punainen lanka, joka sitoo opetuksen tavoitteet, ydinkysymykset ja sisältö ainekset, opetusmenetelmät sekä arvioinnin yhteen. Tämä kaikki edellyttää huolellista pohjasuunnittelua, jossa opiskelijat ovat osallisina  oman ikätasonsa mukaisesti sekä kaiken kaikkiaan avointa vuorovaikutusta oppilaiden ja opettajan välillä, jotta yhteinen pohdinta linjakkaan opetuksen osa-alueista toteutuu. 

Tavoitteet ja sisältö, opetusmenetelmät ja arviointi pitää rakentaa niin, että jokainen niistä tukee merkityksiä etsivää oppimista. Parhaassa tapauksessa linjakkaalla opetuksella tuetaan opiskelijaa opiskelemaan niin, että tuloksena on kokonaisuuksia ja asioiden välisiä yhteyksiä ymmärtävä aktiivinen oppiminen. Hyvä suunnittelu antaa opettajalle mahdollisuuden poiketa ja palata aiheeseen joustavasti tilanteen mukaan. Hyvän suunnittelun kautta opettaja hahmottaa myös opetuksen tavoitteet ja ydinkysymykset, joiden tarkoitus on kuvata selkeästi mitä opiskelijan tulee osata opetuskokonaisuuden jälkeen. 

Opettajalla on mahdollisuus hakea linjakkaan opetuksen ja oppimisen edistämiseksi sellaisia työmuotoja ja opetusmenetelmiä, jotka palvelevat opiskelijaa kokonaisuuden ymmärtämisessä ja tavoitteiden saavuttamisessa. Opetusperiaatteet / -työmuodot auttavat myös opetustapahtuman ja opettajan oman työn suunnittelussa ja arvioinnissa. Useat, sisältöön sopivat, menetelmät mahdollistavat opiskelijoille monipuolisia oppimiskokemuksia ja motivoivat opiskelussa. Tämän lisäksi laadukas materiaali on yksi linjakkaan opetuksen kulmakiviä. 

Arviointi on opetuksen sydän ja arviointikäytännöt ohjaavat oppimista. Linjakkuus liittyy oppimisen arvioinnin keskeisiin periaatteisiin. Opiskelijoiden oppimista ei pitäisi ohjata luulo siitä, miten heitä tullaan arvioimaan, vaan oppimiselle ja osaamiselle asetetut tavoitteet. Arviointimenetelmien suunnittelun pitääkin perustua näihin tavoitteisiin ja oleellista onkin miettiä, mitä opiskelijoiden halutaan oppivan ja osaavan. Arviointi toimiikin parhaiten opiskelijoiden palveluksessa silloin, kun se toimii opetuksen sisällä aitona osana opetustyötä eikä irrallisena kokeina tai papereiden täyttönä. Parhaimmillaan arvioinnilla päästään tilanteeseen, jolla edistetään opiskelijan itseohjautuvaa opiskelua. 

Harmoninen, linjakas opetuskokonaisuus syntyy punaisesta langasta, joka sitoo yhteen selkeän opetuksen kaaren, tarkoituksenmukaiset opetuskokonaisuuden vaiheet sekä hyvää oppimisilmapiiriä edistävät vuorovaikutussuhteet. 

Selkoviestintä

Selkokieli on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan helpoksi muokattua kieltä. Selkokielestä hyötyvät ihmiset, joilla on vaikeuksia yleiskielen lukemisessa ja ymmärtämisessä. Selkokielen kohderyhmiin kuuluu Suomessa  noin 430 000-650 000 henkilöä eli noin 8-12% väestöstä. Tämän lisäksi selkokielestä on hyötyä paljon suuremmalle osalle väestöä.

Selkokieli on eri asia kuin selkeä ja hyvä yleiskieli. Selkokieli on suunnitelmallisesti muokattua kieltä, jota on helppo lukea ja ymmärtää. Selkoviestintä tukee yksilön itsetuntoa ja vuorovaikutusta. Selkoviestinnän tavoitteena on tasa-arvo ja osallisuus.

Selkokielen ohjeita löytyy sekä kirjoitettuun että puhuttuun kieleen ja näiden lisäksi ohjeita on annettu myös selkojulkaisun taitosta, kuvituksesta sekä selkoverkkosivuista. Suomessa selkokieltä on kehitetty 1970-luvulta lähtien. Internetistä löytyy jo jonkin verran selkokielisiä sivustoja ja aineistoja. Itse olen opetuksessa hyödyntänyt muun muassa Duodecimin Terveyskirjaston selkoartikkeleita ja säteilyturvakeskuksen selkokielisiä sivuja. 

Selkokieltä tarvitseva opiskelija on otettava huomioon kaikilla kielen tasoilla:
-tekstin/puheen suunnittelussa ja kokonaisrakenteessa
-sanojen valinnassa ja selittämisessä
-kielen havainnollisuudessa
-kielen rakenteiden valinnassa
-lauseiden ja virikkeiden pituudessa ja muotoilussa

Selkoviestintä suunnitellaan aina oppijan näkökulmasta. Opettajan tulee pohtia, mitä oppija tietää aiheesta ennestään ja mitkä seikat ovat hänelle kaikkein tärkeimpiä. Selkoviestinnässä on erityisen tärkeää, että se etenee johdonmukaisesti ja sujuvasti. Kohderyhmän lisäksi opettajan täytyy tuntea ja ymmärtää asia, jota opettaa. Hänen on rajattava aihe selkeästi ja otettava siitä esiin vain olennainen. Selkokielessä aihetta tulee käsitellään mahdollisimman konkreettisella tasolla. Uuden asian ymmärtämistä ja oppimista helpottaa, jos opiskeltava aihe motivoi opiskelijaa ja opetus on elämyksellistä. Uusi asia on voitava kytkeä aikaisempiin omiin kokemuksiin esimerkiksi tuttujen esimerkkien avulla. 

Selkopuhe tarkoittaa yhteisymmärryksen rakentamista. Selkopuhe ei ole pelkästään sitä, että puhujat artikuloivat selkeästi tai puhuvat riittävän kovalla äänellä. Se on turvallisen ja innostavan ilmapiirin luomista opetustilanteeseen. Toimiva vuorovaikutus syntyy ilmapiirissä, jonka osallistujat kokevat turvalliseksi ja kiireettömäksi. Yhteistyön taustalla on tunne aidosta läsnäolosta ja kohtaamisesta. Selkokielisessä puheessa olennaista on, että jokainen saa osallistua keskusteluun taitojensa mukaan ja kokea osallistumisensa merkitykselliseksi. Rohkaiseminen ja "kasvojen suojelu" ovat tärkeitä etenkin tilanteissa, joissa osallistujat eivät tunne toisiaan hyvin.

Olen itse omassa opetuksessani huomannut että opiskelijoita, joilla on kielellisiä vaikeuksia, olisi hyvä kannustaa vapaisiin keskusteluihin opetustilanteissa. Tällöin on hyvä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että oikeiden ja väärien vastausten sijaan tavoitteena on hyvä keskustelu ja osallistumiseen innostava ilmapiiri.

Hyviä vinkkejä selkoviestintään:
-kuuntele opiskelijan viestiä
-anna aikaa
-käytä tavallisia ja konkreettisia sanoja
-puhu ja kirjoita luonnollista puhekieltä
-puhu rauhallisesti
-kysy, saatko korjata
-kysy, jos et ymmärrä
-korjaa väärinymmärrykset
-piirrä, kirjoita, esitä
-kannusta kysymään ja ilmaisemaan, jos ei ymmärrä

Käytä puheessa yleisiä ja tuttuja sanoja esimerkiksi tärkeä (ei oleellinen), kertoa (ei raportoida), tehdä itse (ei omatoimisesti) ja nähdä (ei havaita). Jos arvelet jonkun sanan opiskelijalle vieraaksi, toista ja selitä sana. Kerro vain yksi tärkeä asia yhdessä puheenvuorossa. Selkopuheen rytmi on rauhallinen, mutta ei luonnottoman hidas tai venytetty. Painota lausuman pääasiaa, mutta älä kuitenkaan liioittele. Tauota puhetta ennen puhejaksoa ja sen jälkeen, älä kesken puhejaksoa. Tartu ymmärrysvaikeuksiin suoraan, mutta ystävällisesti. Käytä erilaisia keinoja ongelman selvittämisessä: kysy erilaisilla kysymyslauseilla, toista ja kertaa, kysy, myönnä suoraan vaikeutesi ymmärtää ja ilmaise halusi ymmärtää oikein. Jaa tieto moneen osaan, älä tarjoile liikaa informaatiota kerralla.

Selkokielisessä tekstissä toistuvat samat ohjeet kuin selkopuheessa, mutta seuraavassa lyhyesti koottuna muutamia vinkkejä:
-käytä lyhyitä lauseita
-vältä vaikeita lauserakenteita
-käytä runsaasti verbejä ja substantiiveja, vähän adjektiiveja ja adverbeja
-vältä pitkiä sanoja
-käytä tuttuja ja yleisiä sanoja
-selitä oudot ja vaikeat sanat tekstin yhteydessä
-vältä erityissanoja (esimerkiksi ammattikieltä), slangi- ja murresanoja, symboleja ja abstrakteja ilmaisuja
-käytä varoen kielikuvia
-vältä ajan ja paikan runsasta vaihtelua
-maantieteelliset nimet, henkilöiden suuri määrä, isot luvut ja mittayksiköt voivat olla vaikeita
-pidä teksti konkreettisena

Selkoviestintää voi harjoitella omatoimisesti tai omassa työyhteisössä esimerkiksi näiden harjoitusten avulla: 

Selitä sanoja:

Mieti sanoja, jotka voivat olla selkokieltä tarvitsevalle opiskelijalle vaikeita. Selitä nämä sanat parillesi yleisillä puhekielen sanoilla.

Äänenkäyttö:

Esittele itsesi ja työtehtäväsi parillesi. Kiinnitä huomiota äänenkäyttöön: onko puhetyylisi sopivan rauhallinen? Miten painotat tai tauotat puhettasi?

Ymmärrysvaikeudet:

Mieti parin kanssa erilaisia keinoja ilmaista, että et ole ymmärtänyt toisen puhetta? Miten ne vaikuttavat ongelman ratkaisuun, ilmapiiriin yms.

Tulevaisuuden taidot

Tulevaisuuden taidoilla viitataan taitoihin, joita oppijat tulevat tarvitsemaan tulevaisuuden kansalaisina. Tulevaisuudessa tarvittavia taitokokonaisuuksia ovat muun muassa yhteistoiminta, ongelmanratkaisu, tiedonrakentelu sekä tietotekniikan hyödyntäminen. Niihin liitetään läheisesti myös taito kriittiseen ajatteluun, informaationlukutaito, elämänhallinnan taidot ja oppimaan oppiminen.

Opetuskäytänteitä jotka edistävät oppijan tulevaisuuden taitojen oppimista kutsutaan myös innovatiivisiksi opetuskäytänteiksi. Innovatiiviset opetuskäytänteet luokitellaan kolmeen luokkaan: oppijalähtöinen pedagogiikka, opetuksen laajentaminen luokkahuoneen ulkopuolelle sekä tietotekniikan integrointi opetukseen ja oppimiseen. 

Tulevaisuuden taitojen edistäminen on koulujärjestelmän eri tasoilla tapahtuvaa toimintaa, jossa yhdistyvät yksilön ominaisuudet, yhteisön voimavarat sekä kansallinen ja alueellinen strategiatyö. Opettaja voi toiminnallaan edistää tulevaisuuden taitojen oppimista. Tulevaisuuden taitojen opettamisessa lähtökohtana on löytää vaihtoehto perinteiselle sisältökeskeiselle ja opettajalähtöiselle opettamiselle niin, että oppijoille kehittyisi tiedon ja taidon yhdistävää asiantuntijuutta. Tulevaisuuden taitojen taitokokonaisuudet, kuten yhteistoiminta ja ongelmanratkaisu, pitävät sisällään monia taitoja. Niiden hallitsemiseen ei riitä se, että tietää, miten asiat tehdään, vaan oppi on osattava soveltaa käytäntöön. Tulevaisuuden taidot voidaan nähdä uudenlaisena lähestymistapana suhteessa perinteisiin oppiaineiden tavoitteisiin ja niitä voidaan sisällyttää minkä tahansa oppisisällön opettamiseen. 

Perinteinen ja tulevaisuuden taitoja edistävä opetus voidaan määritellä eri tasoilla: opettajan ja oppijan toimintana sekä rooleina, oppimisympäristöinä, koulun rakenteina sekä oppimiskäsityksinä. Tulevaisuuden taitoja edistävien oppimiskäytänteiden taustalla on usein konstruktivistinen oppimiskäsitys, kun taas perinteiset oppimiskäytänteet perustuvat pääsääntöisesti behavioristiseen käsitykseen oppimisesta. Tulevaisuuden taitoja edistävä ja perinteinen toiminta nähdään usein toistensa vastakohtina. Keskeinen jako näiden välillä on, että perinteinen toiminta on opettajalähtöinen ja tulevaisuuden taitoja edistävä toiminta lähtee oppijasta. Tulevaisuuden taitoja edistävässä toiminnassa oppijasta tulee sisällöntuottaja ja aktiivinen toimija. Tällöin korostetaan oppimista yksilöllisenä ja persoonallisena ominaisuutena, jota on pyrittävä tukemaan monin tavoin. 

Tulevaisuuden taitojen edistäminen liittyy monella tasolla opettajan ammatillisuuteen. Opettajan rooliin tulevaisuuden taitojen edistäjänä liittyy paljon muutakin kuin opettamista luokkahuoneessa. Opettajan toiminta voidaan jakaa ammatilliseen valmiuteen sekä oppimisympäristön antamiin valmiuksiin. Keskeistä on opettajan vuorovaikutus eri tasoilla: luokkahuoneessa, koulun tai koulutusorganisaation tasolla sekä kansallisella ja alueellisella tasolla. 

Luokkahuonetyöskentely on opettajan työn perusta. Opettajat kohtaavat luokissaan yhteiskunnallisten muutosten tuomat haasteet, joihin heidän on pystyttävä ammatillisuutensa tarjoamin välinein ratkaisemaan. Opettajalähtöinen tiedon jakaminen ei enää riitä oppijoille, joilla on nykyteknologian avulla pääsy uusiin ja monipuolisiin tietolähteisiin. Tulevaisuuden taitoja edistävä opettaja kykenee valitsemaan olemassa olevista pedagogisista lähestymistavoista, metodeista sekä työvälineistä kuhunkin oppimistilanteeseen sopivimmat. Tulevaisuuden taitoja edistävä opettaja kykenee myös laajentamaan oppimisympäristöä laajemmaksi, joko fyysisesti tai virtuaalisesti. 

Koulut muuttuvat hitaasti, kun koulun rakenteet pysyvät samankaltaisina vuodesta toiseen, oppijoiden arkielämästä saamien kokemusten ja opetuksen välillä oleva kuilu kasvaa jatkuvasti. Yksittäisen opettajan on vaikeaa lähteä tekemään muutostyötä, koska koulun tai koulutusorganisaation muuttaminen vaatii suurta muutosta kaikilla koulun tasoilla. Muutoksen tekeminen vaatii tukea työyhteisöltä sekä verkostoitumista.

Suurin muutos koulutasolla tarvittaisiin yhteistoiminnallisen kulttuurin lisäämisessä. Opettajien yksin tekemisen perinne on valtava rasite koulujen ja koulutusorganisaatioiden kehittymiselle. Opettajakollegoiden kanssa aktiivisesti toimiva opettaja, ottaa myös omassa opetuksessaan todennäköisemmin käyttöön yhteistoiminnallisia opetuskäytänteitä. Tulevaisuuden opettajien olisi uskallettava tehdä yhteistyötä ja olla aktiivisia toimijoita sekä koulutasolla että kansallisella ja alueellisella tasolla. Tulevaisuuden taitoja edistävä opettaja ei toimi enää pelkästään luokkahuoneessa vaan aktiivisena osana erilaisia toiminta- ja vuorovaikutuskulttuureja. Pelkkä opettajaksi pätevöityminen ei riitä ammattitaidon rakentumisessa. Valmistumisen jälkeen opettajan on jatkuvasti kyseenalaistettava olemassa olevia opetuskäytänteitä, sopeuduttava vallitseviin olosuhteisiin ja tutkittava vaihtoehtoisia tapoja opettaa. 

Tunne

"Olen oppinut, että ihmiset unohtavat mitä sanot, he unohtavat mitä teit, 

mutta he eivät koskaan unohda mitä sait heidät tuntemaan."

Maya Angelou