torstai 29. syyskuuta 2016

Ajatuksia matkan varrelta

Matka opettajaksi on ollut mielenkiintoinen. Muutama vuosi sitten opintoja aloittaessani en osannut edes aavistaa mitä kaikkea se toisi mukanaan. Olen oppinut todella paljon ja saanut jo nyt paljon uusia kokemuksia. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen sain tilaisuuden työskennellä opettajana,  mikä on ollut todella mahtavaa.

Olen ollut tyytyväinen ammatilliseen opettajakoulutukseen. Mielestäni opetussuunnitelma on suunniteltu hyvin. Opetussuunnitelmaan tutustuessani minua ilahdutti sen selkeys ja samaan aikaan sen monipuolisuus. Löysin kaikista opintokokonaisuuksista ja jaksoista itseäni kiinnostavia asioita. Opetussuunnitelma oli tuore ja innovatiivinen se kuvastaa mielestäni hyvin koulutuksen moninaistumista ja oppimisen laajentumista elämänlevyiseksi ja –pituiseksi. Opetussuunnitelmasta näki miten opetus tapahtuu yhdessä työelämän, yhteiskunnan ja eri toimijoiden kesken, ei vain oppilaitoksien seinien sisäpuolella. Oppimiskäsitysten laajentuminen on haaste, mutta mielestäni ennen kaikkea mahdollisuus kehittää ja mahdollistaa yksilöiden näköisiä opintopolkuja ja työuria.

Opintokokonaisuuksien osaamistavoitteet ovat olleet mielenkiintoisia ja herättivät jokaisen opintokokonaisuuden kohdalla paljon odotuksia tulevista opinnoista. Jokainen kolmesta opintokokonaisuudesta on ollut hyvin kiinnostava ja mitä pidemmälle opinnot ovat jatkuneet sitä laajempi kokonaiskuva opettajana toimimisesta ja opettamisesta on avautunut. Opetussuunnitelma sai heti opintojen alussa mielenkiintoni heräämään ja olen ollut koko koulutuksen ajan motivoitunut opintoihin. Olen yrittänyt pitää ajatukset avoimina ja haastamaan omia käsityksiäni ja uskomuksiani liittyen opettajana olemiseen ja opettamiseen. 

Koen omiksi vahvuuksikseni monipuolisen työelämätuntemukseni ja työkokemukseni sekä hoitotyön asiantuntijana että esimiehenä. Opetustaitoni ovat vielä hyvin vaatimattomat, mutta ensimmäisen opetusvuoden aikana minulle on kertynyt jo hiukan opetuskokemusta. Kasvatustieteestä olen saanut pintaraapaisun kasvatustieteen perusopintoja suorittaessani. Minun täytyy kuitenkin hyväksyä olevani vielä hyvin alussa opettajaurallani. 

Opintojen alussa jännitin ja samaan aikaan kuitenkin odotin eniten opetus- ja ohjaamisharjoittelun suorittamista. Näin loppuvaiheessa koulutusta taaksepäin katsoessani koin juuri opetus- ja ohjaamisharjoittelun kaikkein antoisimpana ja hyödyllisimpänä kokemuksena. Ohjaamis- ja opetusharjoittelu oli vaativa kokonaisuus, mutta sen opetuksellinen hyöty oli ehdottomasti kaiken vaivan ja jännittämisen arvoinen. 

Aikuisopiskelijana tiesin jo opintojen alussa opintosuunnitelmassa pysymisen ja opintoihin keskittymisen vaativan paljon ajankäytön suunnittelua ja sitoutumista aikatauluihin. Vaikka olin varannut opiskelulle paljon aikaa, juuri ajankäyttö ja opintojen ja työelämän yhdistäminen osoittautuivat haasteellisimmaksi. Hain opintoihini hiukan lykkäystä, koska halusin rauhassa keskittyä ensimmäiseen opetustyöhöni. Saamani työkokemus opettamisesta rikastutti, vaikkakin viivästytti, opiskelua. Pääsin kokeilemaan monia teoriassa oppimiani asioita heti omassa opetuksessani. Erityisesti aikuiskoulutuspuolella vaaditaan opiskelijalta kykyä ja halua itseohjautuvuuteen. Opintosuunnitelma antoi kuitenkin mielestäni selkeitä karttamerkkejä tulevaan opiskeluun. Opetussuunnitelma yhdessä henkilökohtaisen opetussuunnitelman kanssa auttoi minua pysymään tavoitteissani.

Tässä vaiheessa elämänpolkua osaa jo nauttia matkasta ei vain päämäärän tavoittamisesta. Nautin opiskelusta, jokaisesta lähipäivän luennosta ja tilaisuudesta tavata uusia ihmisiä sekä kaikista tehtävistä jotka laittoivat minut pohtimaan omia käsityksiäni itsestäni, ympäröivästä maailmasta, oppimisesta ja opettamisesta. Olen hyvin kiitollinen saamastani tilaisuudesta ja mahdollisuudesta opiskella ja valmistua opettajaksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti