Luin Pentti Väisäsen kirjoittaman tekstin Kohti oppimiskeskeistä pedagogiikkaa opettajankorkeakoulussa ja inspiroiduin aloittamaan useamman postauksen sarjan aiheesta, (löydät Väisäsen tekstin internetistä sokl.uef.fi). Postaussarjassa tarkastelen oppimiskeskeisen pedagogiikan periaatteita, jotka muodostavat oppimiskeskeisen oppimisen filosofian ja asenteen. Nämä periaatteet nousevat suurimmalta osin aikuisten oppimisen erityispiirteitä korostavasta andragogiasta.
Käsitteenä oppimiskeskeinen pedagogiikka viittaa pedagogiseen ajatteluun ja käytäntöön, jossa oppiminen ja oppijat ovat koulutusprosessin keskiössä. Opetuksen tavoitteet, menetelmät ja toiminnot on sovitettu oppijalähtöisiksi. Kysymys, josta tulisi lähteä opetuksen suunnittelussa olisi: "Mitä oppijat tarvitsevat?"
Oppimiskeskeinen pedagogiikka haastaa perinteisen opiskelijoita passivoivan opetustradition, joka perustuu passiiviseen tiedon välittämiseen. Perinteinen opetusmalli tähtää tiedon välittämiseen mikä rohkaisee opiskelijoita pinnalliseen oppimiseen. Tällöin oppimistulos jää heikoksi. Monimutkaistuva maailma edellyttää asiantuntijoilta syvällistä osaamista, taitoa ratkaista eteen tulevia ongelmia sekä kykyä kehittyä jatkuvasti työssään.
Oppiminen tapahtuu ihanneolosuhteissa silloin, kun se ei perustu pakkoon, sallii opiskelijoiden monipuolisen osallistumisen ja antaa tilaa reflektoida opittua kriittisesti. Oppimiskeskeisessä pedagogiikassa yksi tärkeimmistä käsitteistä on oppijalähtöinen oppimisympäristö. Opiskelijoiden opintokokemuksia tutkittaessa on huomattu, että oppimisympäristö ja opiskelijoiden siitä tekemät tulkinnat vaikuttavat siihen, millaiset opiskelutavat opiskelijat omaksuvat. Arviointimenetelmät suuntaavat opiskelijoiden opiskelua voimakkaasti.
Miten opetusta voisi muokata oppimiskeskeisemmäksi?
Tärkeää on että oppija on subjekti. Opiskelijan itseluottamus, kongnitiiviset kyvyt ja sisäinen motivaatio luovat pohjan sille, että hän sisäistää asiat ja ymmärtää ne mahdollisimman syvällisesti. Opiskelijoiden kokemukset ovat oppimisen voimavara ja niitä tulisi hyödyntää oppimistilanteiden rakentamisessa. Kannustamalla opiskelijoita aktiivisuuteen ja yhteistoiminnallisuuteen. Lisäämällä tekemällä oppimista. Oppimisen tulisi perustua kumppanuuteen ja molemminpuoliseen jakamiseen. Tärkeää on myös luoda tukea antava, turvallinen ja kannustava oppimisympäristö. Oppimisen tulisi kannustaa opiskelijoita ottamaan vastuuta omista opinnoista ja edistää itseohjautuvuutta. Toteuttaa avointa, joustavaa ja monipuolista oppimiskeskeistä arviointia, esimerkiksi itse-, vertais- ja opettajanarvioinneilla.
Onnistunut oppimisprosessi kytkee yhteen tunteet, arvot ja motiivit sekä yksilöllisen kasvun. Opiskelijat olisi otettava huomioon kokonaisina ihmisinä, tunteineen ja arvioineen. Heille tulisi tarjota oppimismahdollisuuksia ja tilanteita, jotka koskettavat heitä, kannustavat ja rohkaisevat riskinottoon ja uuden oppimiseen. Näin ehkä onnistutaan tarjoamaan kokemuksia, jotka osoittavat, että oppiminen voi olla hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti